Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pelaaminen

Ohjeet roolipelaamiseen

Kirjoita nimi kohtaan oma nimimerkkisi ja roolin alkuun hahmosi nimi sekä lauman nimi, jos hahmo kuuluu sellaiseen. Roolipelaa oman hahmosi näkökulmasta ensimmäisessä tai kolmannessa persoonassa. Aikamuotona mieluummin imperfekti, mutta myös preesens on sallittu.

Rooleissa kiellettyä ovat monistuminen, metapelaaminen, muchaus ja autohittaaminen.

Extrat

Toiminnot | Pentueet | Loki

Sääolosuhteet

Huhtikuu | -5°C | puolipilvistä | tuulee heikosti idästä

 

Peli  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Meikäläinen

15.09.2018 10:09
Shion - suojaton

Katselin vaiteliaana tupani maalattiaa. Se oli juurakkoinen ja repaleinen, ikivanhaa sammalta ja muutama juuri tupsahteli sen sisältä. Silti, paikka jossa istuin, oli mukava. Se oli multainen, viileä ja pehmeä tasoiteltuani sitä raapien ja huitoen hetkisen. Melia oli myös hyvässä paikassa(?).
"No tuota..." halusin tietää naaraasta enemmän. "Olet ilmeisesti laumaton?"
Odotin hetken. Vastauksen kuultuani nyökkäsin välittämättä jatkaisiko hän. "Aivan, minäkin olen."
Tarkastelin häntä, jälleen kerran.
"Mitäs olet ajatellut tehdä elämässäsi? Oletko miettinyt tulevaisuutta sen tarkemmin?" kysyin välttäen ovelasti kysymästä mitään liian... minulle kuulumatonta, tai ehkä vain... Vihjailevaa?

Nimi: Aino15

13.09.2018 17:31
"Yksin eläminen nyt vain on... yksinäistä" totesin, vaikka uros aika varmasti tiesi sen.
Vaihdoin parempaan asentoon ja katsoin metsää kohti. Ulkona oli jo pimeää ja olin iloinen päätöksestäni jäädä uroksen pesään. Ei sitä koskaan voinut olla varma mitä pimeässä tulisi vastaan.
En tiennyt vielä lähtisinkö aamulla vai jäisinkö pidemmäksi aikaa, jos totta puhutaan en tiennyt ollenkaan mitä aamulla tekisin, mutta tiesin sen riippuvan kokonaan Shionista.

Nimi: Meikäläinen

30.07.2018 13:08
Shion - suojaton

Kohtasin Melian katseen enkä edes yllättynyt tämän kysymyksestä.
"Enpä tiedä, riippuu mitä tulevaisuus tuo tullessaan", vastasin. "Usein olen kyllä ajatellut, että yksin eläminen on aika ikävää..." katseeseeni taisi tulla jotakin hieman vihjailevaa, en ole varma. Ehkä se oli ennemmin kysyvää. Koitin saada selvän mitä toinen ajoi takaa, vaikka saatoin sen arvatakin. Jos tästä jotain tulisi... voisihan sitä yrittää pysyä jonkun kanssa...

Nimi: Aino15

06.06.2018 12:26
Melia - suojaton

Ulkona alkoi tulla pimeä ja uroksen pyyntö kuulosti aika houkuttelevalta.
"Minulla ei ole pesää, joten voisin jäädä" totesin vastaukseksi katsellen uroksen suklaanruskeisiin silmiin.
En ole vielä varma mitä haluaisin tulevaisuudelta, mutta lauman perustaminen olisi tavoitteeni ja uros vaikutti mukavalta.
"Onko sinulla jotain tulevaisuuden suunitelmia?" Kysäisin katsoen yhä Shionin silmiin.

Nimi: Meikäläinen

05.06.2018 14:54
Shion- suojaton

Shion tutki katseellaan tuota narttua.
"Hyvin", hän vastasi poissaolevana. Olisiko aika kokeilla kepillä jäätä?
Ei ehkä vielä.
"Missäs sinä majaasi pidät", uros kysäisi.

Alkoi vähitellen hämärtää, pimeä tuli nykyään melko nopeasti, ja ulkona oli alkanut viima kylmetä. Pesässä oli kuitenkin lämmintä. Shion kohdisti katseensa Meliaan.
"Haluaisitko jäädä tänne pitämään yötä?" Hän kysyi kokeilevasti.

Nimi: Aino15

17.05.2018 21:19
Melia - suojaton

Shion sanoi, että Melia voisi tulla uroksen pesään ja Melia menikin makaamaan oviaukon lähelle, mistä hän tarpeen vaatiessa pääsisi nopeasti ulos. Uros repi varikselta sulkia ja kysyi Melialta onko hänellä nälkä.
"Vähäsen", Melia vastasi todenmukaisesti ja Shion repäisi hänelle palan lihaa.
"Mitäs tässä, en minä kovin kaukaa ole tullut" Melia jatkoi syöden samalla lihan palasta "Entä miten sinulla on mennyt?" Hän kysyi vielä

Nimi: Glowe

08.05.2018 16:35
Sotov - Mihanin lauma

Järvi lähestyi, ja pian alfa hidasti jo vauhtiaan, nuuhkien ilmaa kirsu väristen. Ilta oli jo alkanut hämärtää.
"Aloitetaan, nyt kun voimia on vielä. Pojat, Kila, etsitään peurat", Mihan ilmoitti. Sotov kääntyi oitis omaan suuntaansa kuono, silmät ja korvat tarkkana, yrittäen paikantaa mahdollisen saaliin. Uros oli nähnyt peuroja matkan varrella, olisivatkohan ne vielä samassa suunnassa.

Nimi: Meikäläinen

02.05.2018 14:45
Shion - suojaton

Vai on tuo pesääni menossa, uros ajatteli itsekseen virnistäen. Naaraan kysymys kuitenkin yllätti hänet, ihan kuin Shion olisi vaistonnut tytön ajatukset.
"Ei, ei ole", uros vastasi hitaasti ja jäi tuijottamaan Meliaa vaitonaisena. Ensimmäistä kertaa lähes milloinkaan hän pohti, oliko yksineläjänä niin mukavaa. Ehkä hän voisi maistella laumalaisuutta ja hankkia kumppanin..? Mutta siihen olisi vielä aikaa.
Viimein Shion hymyili aavistuksen vapaammin, päätöksen asiasta tehtyään.
"No, jos kerran olit menossa tuonne pesääni, senkus", hän naurahti ja silmäili seuralaistaan mielenkiinnolla. Olisiko siitä mihinkään, esimerkiksi puolustamaan mahdollista reviiriä tai läheisiä? Shion kyllä tahtoi mahdolliselta kumppaniltaan selviytymis- ja puolustautumistaitoja, ei täysin avuton saanut olla.Naaraan jalat olivat kyllä kuin luodut juoksemiseen, kyllä se nopeuskin ihan kiva olisi, ja hyödyttäisi saalistuksessa. Voimakkaalta tuo ei vaikuttanut, eikä välttämättä mestaritappelijalta, hän teki pikaiset arviot. Vaan kyllä Shion mieluusti hoitaisi sen tappelemisen ja puolustamisen.
Pomittuaan variksen ros virnisti tuttvallisen kutsuvasti ja asteli onkaloon. Se oli pieni, mutta kyllä kaksi sutta sinne mahtuisi melko väljästikin. Uros heitti saaliinsa peuran ruhon joukkoon ja asettui mukavaan, pieneen syvänteeseen melko lähelle oviaukkoa. Sitten hän katsahti narttua.
"Onko nälkä? Tuosta liikenisi kyllä reipas palanen..." sanojensa päätteeksi hän venyttäytyi nostamaan variksen ja alkoi repiä sen sulkia, katse naaraassa.
Syödessään hän pohti, mitä oikeasti halusi, ja olisiko valmis sopeutumaan mahdollisiin elämääjärkyttäviin muutoksiin.
"No, mitenkäs on mennyt?" hän jutusteli samalla. "Oletko kaukaakin tullut, neiti?" hän kysäisi ja virnisti viimeisen sanan päälle leikillään.

Nimi: Aino15

27.04.2018 18:57
Melia - suojaton

Melia jähmettyi paikalleen, kun valkoinen susi jonka hän päätteli urokseksi lähestyi häntä uteliaan oloisena kuollut varis suussaan. Häntä rauhoitti ajatella ettei uros vaikuttanut agressiiviselta vaan enemmän uteliaalta. Lopulta valkoinen susi uros pysähtyi Meliaa vastapäätä ja hetken molemmat olivat hiljaa kunnes uros laski kuolleen variksen suustaan ja tervehti häntä ja kysyi hänen nimeään. Ennen kun Melia ehti edes vastata uros kertoi, että hänen nimensä oli Shion. Shion kysyi myös oliko hän menossa uroksen pesään.
"Hei", Melia tervehti ja vastasi ystävällisellä äänellä uroksen kysymyksiin: "Olen Melia ja kyllä pesäsi näyttää oikein hyvältä levähdys paikalta, joten olin matkalla sinne".
Melia mietti hetken lähtisikö pois, mutta lopulta päätti että hän tuskin löytäisi ainakaan hetkeen yhtään parempaa juttuseuraa ja olihan kyseessä sentään voimakas uros ja kiimakin olisi tulossa...
"Sinulla ei taida ola vielä laumaa tai kumppania?" Melia kysäisi ujosti kääntäen samalla katseensa maahan ja liikuttaen yhtä tassuistansa hiemän levottomasti maassa. Melia mietti hieman arasti miten Shion mahtaisi vastata, se ei kuitenkaan tuoksunut laumalta mutta koskaan ei voinut olla täysin varma.

Nimi: Meikäläinen

27.04.2018 14:15
Shion - Suojaton

Shion oli raahannut kaatamansa peuran jäänteet paikalle, jossa tästälähin nukkuisi, ellei löytäisi pientä onkaloa parempaa paikkaa. Hän oli peittänyt eläimen, ja toivoi, ettei muut sudet saisi vainua siitä: Shion kaatoi, Shion söi... yksin.

Nyt nuori hukka oli lähtenyt omille teillee. Hän vaelteli ympäri maita ja mantuja, pysähtyi sameavetiselle lammikolle juomaan ja sai saaliiksi vielä variksen, jota kanniskeli mukanaan. Viimein hän päätti lähteä takaisin paikalle, jossa nukkuisi lähitulevaisuudessa. Ehtiessään suunnilleen sadan metrin päähän pesäkolosta hän erotti kaukana siron suden, joka ol 20 metriä onkalosta Shioniin päin.
Uros rypisti otsaansa ja laski päätään aavistuksen, varoittavan uteliaaseen asentoon.
Hän lähti tassuttelemaan tuntematonta, valkoista sutta kohti, muttei vaikuttanut erityisen uhkaavalta, enimmäkseen uteliaalta. Siitä olikin aikaa, kun hän oli viimeksi rupatellut jonkun kanssa.
Ja vieläpä nartun, Shion tunnisti eläimen sukupuolen. Hieman lähemmäs päästyään hän pysähtyi, ja tuijotti nartun ruskeisiin silmiin.
Hiljaisuutta oli kestänyt muutama sekunti, ja uros päätti katkaista sen.
"Terve", hän haukahti itsevarmasti pudotettuaan variksen hampaistaan. Hän tutkaili vierasta avoimen läpitunkevalla katseellaan, ja jatkoi: "Kukas sinä olet?"
Ja ennenkuin vieras ehti vastatata, hän lopetti:
"Minut tunnetaan nimellä Shion. Ja taidat olla pesääni menossa, vai?" hän arveli nartun ollessa niin lähellä Shionin pesää, jonka huomasi helposti sopivaksi levähdyspaikaksi.

Nimi: Aino15

25.04.2018 17:25
Melia - suojaton

Melialla oli jano ja nälkäkin alkoi painaa rintaa. Hän lähti kuljeksimaan etsien yhtä monista metsän puroista. Hetken vaellettuaan Melia löysikin sellaisen ja alkoi juoda, kunnes haistoi jotain herkullista. "Jänis" hän totesi huuliaan nuoleskellen. Melia lähti hajun perään eikä kulunut pitkään kun hän näki valkoisen vilahduksen joka katosi puun taakse. Hän näki kun jänis alkoi kaivaa lunta, kunnes kellertävää heinää tuli näkyviin. Melia hiipi lähemmäs tuulen alapuolella ja näki kuinka jänis keskittyi ruohon syöntiin. Hän hiipi vielä vähän lähemmäs valkoisen turkkinsa turvin, kunnes syöksyi kohti jänistä joka huomasi hänet vasta silloin. Niinpä takaa-ajo alkoi. Melia otti jänistä kiinni aina vain enemmän ja enemmän ja lopulta loikkasi jänistä kohti onnistuen pitämään sitä aloillaan. Naaras upotti hampaansa jäniksen niskaan kunnes se lopetti sätkimisen. Pää ylpeästi pystyssä hän kantoi jänistä vähän matkaa puun taakse ja alkoi syödä sitä. Syömisen jälkeen hän lähti käpöttelemään ja etsimään parempaa paikkaa levähtää. Hänen suunnitelmiinsa tuli kuitenkin muutos kun hän havahtui ajatuksistaan ja näki kauempana suden joka käveli rauhallista tahtia häntä kohti.

Nimi: Raakel

18.04.2018 16:24
Minoel - Mihanin lauma

Emo puuttui keskusteluun yhtä huolehtivaisena kuin aina. Minoel luimisti korviaan, pitikö tunkin olla aina hössöttämässä turvallisuudesta. Nuori uros oli jo lopeensa kyllästynyt emon huolenpitoon ja niskaan hengittämiseen. Totta puhuen Minoel oli sitä mieltä, että naaras saisi jäädä pienempien kanssa passiin samalla kun alfa ja isot pojat lähtisivät metsälle. Nuori uros oli täynnä ikään kuuluvaa uhmaa, eikä tahtonut olla riippuvainen emostaan.
Toisaalta nuoren susipojan täytyi myöntää, ettei Kilan ehdotus ollut täysin huono. Nyt nuorisolla olisi mahdollisuus päästä kokemaan metsästys käytännössä ja myös näyttämään oma arvonsa lauman säilymisen kannalta.
"Selvä sitten", Minoel sanahti rauhallisesti ja tyynesti kuin mikäkin metsästyksen konkari. Hänen katseensa siirtyi veljeensä, joka näytti innostuneen tästä mahdollisuudesta.
Pian lauma saapui mäen päälle, jolta aukesi näkymä Kylmälle järvelle. Minoel veti keuhkonsa täyteen ilmaa, joka tuoksui viileän raikkaalle, havupuille ja järven vedelle. Tarkemmin nuuhkittuaan Minoel havaitsi myös joitain haalistuneita eläinten tuoksuja -myös toisia susia. Järvi tarjosi juomapaikan lähes koko metsän eläinlajistolle, joten ei ihme, että hajuja oli niin paljon. Alfa johdatti laumaansa kohti rantaa. Hangella vilisi eri eläinten jälkiä, mutta Minoel arvioi niiden olevan jo useamman päivän vanhoja. Myöskään vanhemmat eivät kiinnittäneet huomiota niihin tai ympäristön tuoksuihin.

Nimi: Meikäläinen

17.04.2018 15:27
Shion - Suojaton

Shion oli löytänyt itselleen mukavan suojapaikan käppyräisen, suuren, vanhan kuusenrähjän juurakosta. Siihen hän käpertyi ja laski päänsä rennosti etujalkojensa päälle.
Nukkua hän ei kuitenkaan aikonut, sillä hän ei tuntenut vielä juuri tätä aluetta hyvin, eikä voisi olla varma siellä piilevistä vaaroista.
Aikansa levättyään ja etsittyään parempaa asentoa täysin turhaan hän nousi. Nälkä alkoi vaivata, hän oli viimeksi syönyt yömyöhällä.
Uros vilkaisi epäröivästi ympärilleen; mihin suuntaan pitäisi lähteä?
Hän lähti tassuttelemaan suoraan eteenpäin, pistäen merkille kulkemansa reitin. Hän palaisi samalle paikalle vielä myöhemmin, jos ei parempaa paikkaa löytäisi.
Shion kulki puolisen kilometriä enimmäkseen kävellen, välillä ravaten, kunnes tavoitti suloisen hajun - peura.
Hän seurasi vielä tuoretta hajujälkeä vain vähän matkaa, ennenkuin jo näkikin sen: hyvin nuori peuravaadin.
Se toikkaroi pitkine jalkoineen ja kaivoi maata sorkillaan, ruokaa etsimässä.
Shion eteni vielä vähän matkaa, ja päästyään tarpeeksi lähelle hän laskeutui matalaksi ja alkoi hiipimään saalista kohti. Ääntäkään päästämättä hän päsi aivan lähelle, ja vaistosi eläimen hermstuvan: kohta se vaihtaisi paikkaa.
Peura viskasi päänsä äkkiä ilmaan, ja susi hyökkäsi.
Hän osui nuoren eläimen kylkeen ja iski hampaansa sen kurkkuun. Eläin kompuroi ja koitti vikuroida lasti selässään.
Shion puristi kovempaa, ja luiskahti vähän. Hän päästi irti ja otti uuden paikan, tällä kertaa kyljestä. Hän yritti horjuttaa nuorta eläintä, ja sai sen kompuroimaan ja lopulta kaatumaan villisti huitoen.
Uros siirtyi sen selän puolelle ja alkoi repimään kurkkua peuran räpiköidessä yhä enemmän, ja lopulta se pääsikin epävarmasti seisomaan.
Suden ote irtosi, ja saalis vilahti vastakkaiseen suuntaan pakoon. Shion ei kuitenkaan aikonut päästää saalista, vaikka sen kokoisen eläimen saalistaminen ei luultavasti yksinäiseltä sudelta onnistuisi.
Olihan peura hyvin nuori, mutta Shion ei ollut mestarisaalistajia.
Hän voisi kuitenkin yrittää vahingoittaa sen liikuntakyvyttömäksi, ja tuhota sen elämän sitten.
Uros saavutti peuraa tarpeeksi ripeästi, ja pääsi näykkimään takajalkojen jänteitä. Sitten hän iski hampaansa vasemman jalan jänteeseen ja jarrutti.
Hän sai peurapolon vahingoittumaan, mutta se pääsi silti jatkamaan matkaansa suoden Shionille ensin pari napakkaa potkua.
Eläimen vauhti oli hidastunut, ja nyt se turvautui taktikointiin ja harhautuksiin: rajuihin käännöksiin ja sen sellaisiin.
Shion pääsi yllättämään elukan sivulta ja hyppäsi sen kylkeä kohti, epäonnistuen hieman. Hän ei saanut eläintä kaadettua, mutta se horjahti ja sotkeutui parin askelen päästä omiin jalkoihinsa: nyt olisi uroon tilaisuus. Shion iski hampaansa sen jalkaan ja sai lopulta jänteen vahingoitettua suunnitelmien mukaan. Hän syöksähti kymmenisen senttiä itseään isomman eläimen kurkkuun, ja sai sen lopulta tapettua.
Tyytyväisenä hän kyyristyi repimään lihaa.

Nimi: Glowe

15.04.2018 13:05
Sotov - Mihanin lauma

Isän selityksen jälkeen Sotovin otsa oli mietteeliäästi kurtussa, kun nuori uros yritti painaa mieleensä kaiken mitä isä oli sanonut. Alfan sanoissa oli järkeä, ja Sotov ymmärsi, miksi mikin asia tehtiin. Emon ääni kului takaa:
"Mutta tärkeintä on, että te pysytte kunnossa, ettekä loukkaannu. Jo pelkästään siinä, että pyöritte ympärillä häiritsemässä ja näykkimässä hirveä, ja autatte sen ajamisessa; niistä on jo paljon apua", Kila sanoi tomerasti. Emo se aina huolehti poikiensa turvallisuudesta, ihan hyvästä syystä. Ei pentuja, ei laumaa. Ei laumaa, ei tulevaisuutta. Tuota Sotov oli kuullut emon hokevan koko pienen elämänsä ajan. Sotov vilkaisi taakseen ja näki emon kasvoilla mietteliään ilmeen. Sitten vaalean naarassuden katse kirkastui.
"Siinähän olisi teille pojat kunnon testi. Te saatte ajaa valikoidun saaliin Mihanin ja minun luokseni. Me odotamme piilossa ja yllätämme hirven kun se juoksee paikalle. Mihan, miltä kuulostaa?" Kila kysyi urokselta. Alfa vilkaisi myöskin taakseen ja heilautti häntäänsä.
"Hyvältä. Pojat, se on teistä kiinni syömmekö tänä yönä hyvin", alfa päätti ja käänsi katseensa eteenpäin. Sotovin korvat ja häntä nousivat pienestä innosta. Tätä se oli odottanut; päästä olemaan kunnolla hyödyksi emolleen ja alfalleen.
Aurinko paistoi matalalta, juuri ja juuri puiden latvojen yläpuolella, ja se säteet olivat liekehtivän oranssit. Auringonvaloa olisi vielä tunteroisen ajan, ja ensimmäiset tähdet näkyivät taivaalle syttyneenä. Perhelauma nousi mäenn päälle, ja sen takaa näkyi iso osin jäätynyt järvi.
"Tässä on Kylmä järvi", alfa sanoi, pysähtyen hetkeksi katselemaan näkymää. "Kymmenessä minuutissa olemme jo sen rannalla, pitäkää aistit valppaina saaliiden varalta", alfa määräsi ja jatkoi matkaa.

Nimi: Raakel

15.04.2018 12:46
Minoel - Mihanin lauma

Minoel seurasi Sotovin perässä jääden hieman taka-alalle, veljensä oikealle puolelle. Uros kuunteli Sotovin ja isänsä keskustelua. Ensi yönä susipojat pääsisivät mukaan metsästysreissulle, mutta Minoel ei ollut siitä kovin innoissaan. Se oli isokokoinen susi, jolla oli pitkät koivet ja suuret tassut. Massaa vain sen verran, kuin keskenkasvuisella nuorukaisella saattoi olettaa olevan. Minoel oli vahva, mutta melko kömpelö ja hidasliikkeinen. Sitä mietitytti, miten se ikinä saisi kaadettua isoa sarvipäätä. Toisaalta, olihan sen isä samanlainen köriläs ja ihan menestyvä saaliinkaataja. Ehkä isä opettaisi pojilleen konstit.
"Miten hirvieläimiä sitten kaadetaan?" Minoel kysyi ja tahtoi saada vastauksekseen teoreettista tietoa. Harmaaturkkinen alfauros vilkaisi lapansa yli Minoeliin. Hän alkoi kertoa ensin saaliseläinten jäljittämisestä, sitten jahdista, jossa tarkoitus oli erottaa laumasta heikoin yksilö ja sitten saaliin saartamisesta ja itse taposta. Minoelin korvaan saalistaminen kuulosti vauhdikkaalta, mutta sen täytyi olla myös hyvin raskasta -varsinkin näillä hangilla.
Matka taittui joutuisasti ja hämärä laskeutui aikanaan pohjoisten metsien ylle. Harmaat pilviharsot liikkuivat samettisen tähtitaivaan editse ja kalpean kuun valo alkoi voittaa auringon viimeiset säteet. Minoel kuuli veden solisevan jossain, ei kovin kaukana enää.

Nimi: Glowe

14.04.2018 15:48
Sotov - Mihanin lauma

"Hyvä", Sotov totesi isälleen, heilautettuaan ensin häntäänsä pieneksi tervehdykseksi. Sotov nousi ja lähti jolkottamaan isänsä perässä, emon jäädessä viimeiseksi vahtimaan selustaa.
"Sinun pitäisi opettaa meitä metsästämään", Sotov jatkoi alfalle jonkin matkan kuluttua. "Emme ole vielä edes nähneet isomman eläimen kaatoa."
"No siinä on aloitus. Jahka pääsemme perille, voitte tulla katsomaan miten hirvieläimiä kaadetaan. Kylmällä järvellä on varmasti pienempääkin riistaa harjoiteltavaksi", alfa vastasi poikaansa vilkaisten.

Nimi: Glowe

14.04.2018 15:38
Kletka - Suojaton

Naaras käänteli korviaan aavistuksen yllättyneenä, kun urosa ei pistänyt ollenkaan kapuloita rattasiin. Se vain käveli lähemmäs hirven peräpäätä ja alkoi syödä sitä. Kletka nuolaisi toista suupieltään huomattavasti rentoutuneempana, vähemmän uhkaavana. Njaa, ehkei tuosta uroksesta olisi harmia, Kletka oli jo odottanut joutuvansa kokoajan vilkuilemaan ja ärisemään että tuo tummanharmaa susi pysyisi kaukana Kletkan apajista. Uros uhkaili.
"Hah!" Kletka naurahti, "jos haluaisin hyökätä, olisin tehnyt sen jo." Sitten naaras katseli urosta vielä jonkin aikaa, arpoen pitäisi pitää vahtia vai voisiko mennä hirven kyljen alle, missä Kletka oli käytännössä sokea ympäristölle. Sieltä ei paljoa urosta vahdittaisi, ainakaan silmien avulla. Muutaman hengenvedon jälkeen Kletka sitten päätyi irrottamaan katseensa uroksesta ja ryömimään taas hirven kylkiluiden kimppuun. Tiuhaan tahtiin se kuitenkin lopetti puuhansa ja kuunteli vähän aikaa, ennen kuin jatkoi taas. Onneksi uros oli vain metrin, vähän päälle välimatkassa, ja Kletka tunsi hirven raadon liikkeet kun uros repi lihaa. Jos repiminen loppui, Kletka nosti varautuneisuuttaan, valmistautui puolustautumaan vaikka sitten kyljen alta näykkien, jos ei muuten. Tummaturkkinen uros kysyi oliko Kletkalla urosta, juuri kun Kletka räsäytti viimeisen kylkiluun poikki, ja iso lihakimpale tipahti maahan nartun jalkojen juureen.
"Etsinnässä", Kletka vastasi uroskysymykseen, ääni vaimennettuna hirven rugon takaa. Jep, urostahan tässä haeskeltiin. Naaras tunki päänsä kyljestä muodostuneeseen aukkoon, jotta uros oli näkyvissä, sekä loppukyljen kaluaminen tapahtui vähän mukavammassa asennossa. Huvittavaa, hirven kyljestä vain pilkisti punainen pää.
"Kenen tahansa varaan en henkeäni anna", naaras jatkoi. Kletka veti päänsä takaisin kolosta sisään veti itsensä, sekä hätävarakimpaleen, ja osin sulaneen lihapalan hirven ulkopuolelle. Narttu piti lihat aivan etujalkojensa välissä ja alkoi syödä sisäelintä. Se ei ollut vatsalaukku, eikä suoli, mutta jokin lähes suden pään kokoinen pallura se oli. No, maistui ihan hyvältä.
"Sitä paitsi, vain vahvimmilla tulisi olla oikeus siirtää geenejään seuraavalle sukupolvelle", Kletka jatkoi, urosta yhä silmällä pitäen, samalla repien elintä palasiksi. Tosin Kletka ei syönyt enää yhtä kiireellä kuin aikeisemmin. Hätävara oli turvallisesti lähtövalmis, Kletkan tarvitsi vain napata se leukoihinsa ja kääntyä pinkomaan jos tarvitsisi. Tämän uroksen kohdalla sellainen vaara ei kuitenkaan ollut Kletkan mielessä päällimmäisenä. Luultavasti myös uros olisi hyökännyt jo, jos sellaista aikoisi tosissaan tehdä. Joten, jos Kletka ei antaisi sille syytä tappeluun, ehkä naaras voisi mässäillä pidemmänkin aikaa. Jos uros aikoisi siirtyä lähemmäs, paremmalle syömispaikalle kyljen luo, Kletka joutuisi väistämään ja siirtämään hätävaransa syrjempään. Sen menettäminen olisi liian suuri riski. Hehhee, jospa uros päätyisikin tulemaan kyljen puolelle, Kletka voisi tökkiä kepillä jäätä, siirrettyään lihapalan naaras voisi mennä myös kyljen luo syömään ja katsoa mitä uros siihen sanoisi. Noihin luiseviin, kuiviin hirven lonkkiin Kletka ei koskisi, jos olisi varaa valita parempaa!

Nimi: Anthony

14.04.2018 13:44
Ivar - Suojaton

Uros pisti merkille naaraan pienimmätkin eleet, mutta erityisesti tämän uhkailevan käytöksen. Mutta kukapa ei puolustaisi sellaista saalista? Se voisi hyvinkin olla hengen pelastava ateria, edes hiljalleen lämpenevä pohjola ei taannut täyttä turvaa petoeläimille.
Ivar sai olla onnekas, kun hänelle oli suotu hyvä, ellei erinomainen mieli ja ruumis.
Murina nousi uroksenkin kurkusta, kun hän tassutteli ruhoa kohden, silmät naaraassa kiinni.

"Pysyn pysyn", hän murahti ja upotti samassa hampaansa hirvieläimen lonkkaan. Naaras oli vallannut jo vatsan, mutta muuallakin ruhoa oli muutama jäätynyt lihanpalanen jäljellä. Ivar joutui kallistamaan päätään jotta saisi säälittävän palasen nyhdettyä irti, muttei koskaan täysin päästänyt naarassutta näkökentästään.
"Jos edes yrität hyökätä", hän murisi varoittavasti ja uhkasi: "Voit olla varma, ettet enää kävele."
Uros oli kyllä enemmän tai vähemmän varma voitostaan, sillä punertavaturkkinen naaras oli huomattavasti häntä pienempikokoinen, vaikka melko terveeltä näyttikin. Hän jo mietti, minkälainen tuo olisi luonteeltaan, mutta ensimmäiset ajatukset eivät vaikuttaneet hänen päässään mukavilta. Voimakastahtoinen, kyllä, mutta kuuntelisiko tuo sitten häntä? Ivar halusi voimakkaan naaraan, muttei liian itsepäistä. Ei myöskään nössöjä - niiden kanssa mikään ei mennyt hyvin, etenkään, jos oli sekä pelkuri että itsepäinen.
".. Sinulla ei taida olla urosta, vai?"

Nimi: Glowe

14.04.2018 12:27
Kletka - Suojaton

Nakertaminen alkoi tuottaa tulosta; lämmin kuola ja hengitys saivat lihan hieman sulamaan, jotta Kletka kykeni jopa repimään sitä pinnalta. Naaras oli hirven kyljen kohdalla, edessään kasa jäisiä, kuivahtaneita sisäelimiä, ja yllättävän lihaisat kylkiluut. Kylkiluiden kimpussa Kletka oli. Naaras oli tunkeutunut kylkikaarien alle, lähelle selkärankaa, ja yritti päästä luuhun käsiksi, jotta saisi murrettua jossain välissä irti mehukkaan kylkipalan, jossa oli sekä lihaa, että kylkiluita. Se oli hätäsuunnitelma. Jos Kletkalle tulisi jostain syystä äkkilähtö, sillä oli kannettavissa olevaa lihaa. Naaras voisi ottaa sen ja paeta, viedä kylkipalan jonnekin piiloon ja mahdollisuuksien mukaan tulla varastamaan lihaa raadosta. Mutta jos onni ei suosinut, eikä Kletka pääsisi enää millään tavalla käsiksi raatoon, parikymmentä senttiä leveällä kylkipalalla, johon mahtui usean kilon edestä lihaa, ja ainakin kolme pitkää hirven kylkiluuta... Niillä naaras eläisi pari päivää, jos olisi säästeliäs. Kylkiluutkin olivat käytettävissä; ne olivat kehon helpoiten murskattavissa olevat muut, mutta toisaalta, niiden ravinteikas luuydin oli olematon. Mutta luunsirutkin sulaisivat vatsassa, ja pitäisivät nälkää poissa, vaikka pelkkä luu ei ollutkaan kovin ravinteikasta ruokaa. Mitä väliä, ei Kletka ollut enää mikään kasvava pentu, vaan kiven kova aikuinen susi, joka otti sen mikä tielle tuli.
Kletka oli kyyryssä kylkiluiden alla, ja kävi makuulleen jonkin tunnistamattomissa olevan sisäelimen päälle, toivoen vatsastaan huokuvan lämmön, ja paksun turkin sulattavan elintä edes vähän. Edes pintakerroksen jään heikkeneminen helpottaisi syömistä huomattavasti. Samassa naaras väänsi päätään hieman epämukavaan asentoon, jotta saisi puruvoimaltaan vahvimmat poskihampaat kiinni selkärangan tuntumaan kylkiluihin. Kletka nieli raivokkaasti lihaa luun pinnalta, kaivaisi sen esiin, jotta pääsisi murskaamaan sen. Mrrrrr..... Tämä oli vasta ensimmäinen luu niistä vähintään kolmesta kylkiluusta jotka Kletka oli suunnitellut rikkovansa. Ja siten pitäisi vielä repiä lihakimpale irti muusta jäisestä lihasta. Ja Kletka oli jo nyt ollut hirven kimpussa päälle kymmenen minuuttia. Helvetin pakkanen, se tuhlasi naaraan arvokasta aikaa. Stressi sai suden turkin pörhistymään ja matalan murinan nousemaan syvältä rintakehästä.
Vahdi selustaasi, Kletka. Olet vailla suojaa, nurkkaan ahdostettuna täällä hirven sisällä. Menetettävää on liian paljon perääntymiseen. Säästä voimiasi ja vihaasi sinulta varastaville. Tämän ala-arvoisen elämän on loputtava.
Kletka tunsi mielihyvän, mutta myös kärsimättömyyden kutkuttavan sisimmässään. Naaras tiesi mitä halusi, ja tiesi miten saisi sen. Näillä mailla vaelsi paljon yksinäisiä uroksia, jotka suorastaan kuolaisivat Kletkan kaltaisen "parhaassa iässä olevan" naaraan perään. Hyvä on, tulkoot hakemaan mitä halusivat, Kletka tekisi niistä alfoja, kuninkaita. Mutta heikkoa pikkuhukkaa Kletka ei tyydyttäisi. Jahka naaras saisi itselleen uroksen, sillä alkaisi helppo elämä. Se saisi saalistusapua, ja kun tiineys varmistuisi, Kletka saisi palvelijan. Mutta kuka tahansa ei kelvannut, sillä Kletkan elämä oli sen palvelijan käpälissä. Jos se ei osannut hankkia tarpeeksi paljon ruokaa, jos se ei osannut puolustautua tarpeeksi hyvin, Kletka olisi vaarassa. Naaras olisi heikoilla monta viikkoa sisällä kasvavien pentujen takia, ja joutuisi toipumaan synnytyksestä pitkään. Sen aikaa naaras oli aikalailla täysin uroksensa varassa.
Hmph, äitiys... Moni näki siinä paljon vastuuta ja huolta, sekä iloa ja vanhemmuutta, mutta Kletka näki siinä valtaa. Mistä lauma koostuikaan? Enimmäkseen pennuista, verisiteistä. Mikä olikaan lauman tulevaisuus? Pennut. Ja kuka piti pennut elossa niiden ensimmäisten viikkojen ajan? Naaras ja maito. Kletka oli alfanaaras, siinä missä uros oli alfauros. Jos se ei menisi jakeluun urokselle, Kletkalla oli kiristyksen varaa. Se voisi aina napsaista pentujen niskat poikki ja hylätä uroksensa. Kun Kletka ei saisi tahtoaan läpi, lauma menettäisi tulevaisuuttaan. Kletkalla oli aikaa. Se voisi hankkia pennut yhden uroksen kanssa, jos tulos ei tyydyttänyt, naaras tappaisi jälkikasvunsa ja etsisi uuden puolison. Mutta, jos uros suostuisi Kletkan ehtoihin, saisi se vierelleen vahvan soturin ja pesäänsä paljon pentuja. Aika olisi pian. Kevään ensimmäiset kiimat alkaisivat pian, ja Kletka alkoi olla läpeensä kyllästynyt tähän nykyiseen elämäänsä.

Kraa Kraa! Korppien ja variksien taustameluksi vaiennut raakunta sai uuden äänensävyn. Häiriintyneen, hätäisen, kovemman. Kletka oli juuri murtanut ensimmäisen kylkiluun aivan sen tyvestä, ja oli alkanut nakertaa seuraavaa esiin, mutta nyt naaras jähmettyi. Turvaa selusta. Kletka veti itsensä pois hirven sisältä ja katseli mikä korpeille oli tullut. Ja mitä Kletka näkikään; vieraan suden, joka jolkotteli tähän suuntaan jonkin matkan päässä.
Hmph, olihan Kletka arvannut tämän, mutta silti lajitoverin näkeminen pisti veren kiehumaan. Kletka aikoi tasantarkkaan syödä täällä, ei kannattanut edes kuvitella saavansa kaikkea itselleen. Vieraalla sudella oli vielä välimatkaa, joten Kletka palasi repimään entistä kiireemmin hätävaaraansa irti. Naaras ei ehtisi ennen kuin susi olisi paikan päällä, mutta jutustelemaan ei tarvitsisi jäädä kovin pitkäksi aikaa. Toinen kylkiluu tuntui rusahtavan hampaiden välissä. Enää yksi. Nälän pahinkin terä alkoi olla mennyt, kun Kletka oli syönyt tietään luiden luo. Nälkä oli edelleen, mutta Kletka tunsi voimien palaavan hitusen. Naaraan isot pörröturkkiset korvat siivilövät korppien ääniä mielen ulkopuolelle, ja yrittivät keskittyä askeliin, puheeseen, mihin tahansa mikä kertoisi kuinka kaukana se yksinäinen vieras susi oli. Kohta Kletka kuulikin ne asiat mitä odotti kuulevansa; askelia, murinaa ja puhetta. Jo murinan kohdalla Kletka veti itsensä kylkiluiden alka pois ja kääntyi katsomaan tulijaa hampaat aavistuksen paljain, vereen tahriutunut turkki pörröllään. Kletka oli suunnitellut iskevänsä oitis päinnäköä; ärähtää jotain vähemmän ystävällistä, ehkä hyökätä oitis. Mutta naaras otti ajatuksissaan takapakkia tarkastellessaan keltaisilla silmillään tulijaa tarkemmin. Se että susi oli uros, herätti tietenkin Kletkan ajatuksenjuoksun, mutta sukupuoli ei olisi ollut mikään este häätää tuo hukka pois. Mutta tämä uros oli isokokoinen, korkeimpia mitä Kletka oli ikinä nähnyt. Sen turkki oli tumma ja paksu, ehjä ja hyvä kuntoisen näköinen. Silmät olivat kirkkaat, ja kirsu kostea. Hajussa ei erottunut sairautta, tai haavoja. Sen olemus ja asento olivat vahvat. Tuo susi vaikutti hyväkuntoiselta, terveeltä, eikä se pelännyt Kletkaa. Hmh, mielenkiintoista.
Pidä varasi Kletka... Se voi olla varattu, tai liian aggressiivinen, epäsopiva. Hampaat yhä aavistuksen paljaina, punainen, mustajuovainen häntä itssevarmasti ylhäällä Kletka tarkasteli urosta kynnenkärjistä korviin. Uros sai juuri sanansa loppuun.
"Hmph!" Kletka tuhahti, "niin olen. Se ei ole minun, mutta ei myöskään sinun." Naaraan ääni oli tungetteleva, uhitteleva. Mutta naaras ei ajanut urosta totaalisesti pois sanoillaan. Kletka antaisi uroksen syödä, jos se halusi, mutta Kletkan apaja oli tässä vatsan kohdalla. Ja Kletka pitäisi pintansa. Naarasta poltteli mennä repimään hätävaraansa lisää, mutta naaras ei halunnut kääntää selkäänsä tälle vieraalle sudelle ja saattaa itseään haavoittuvaiseen asemaan.
"Pysyt omalla puolellasi", Kletka vaati muristen, tehden uroksellekin selväksi, ettei naaras aivan ylivoimaisesti haitannut sen seura ja jos se tulisi lihaa syömään. Totta kai se oli tullut lihan takia, vain täysi idiootti jättäisi tällaisen tilaisuuden käyttämättä, oli uros sitten yksineläjä tai jos sillä oli jo narttu ja pennut jossain. Täysivoimaisen lauman sudelta se ei vaikuttanut; useiden eri susien haju olisi erottunut sen turkista lauman ominaishajuna, eikä Kletka tuntenut sellaista. Katsotaanpa mikä tämä uros oli susiaan.

Nimi: Anthony

13.04.2018 21:11
Ivar - Suojaton

Ivar katseli taivaalle.
Heikko tuulenvire ei ollut tarpeeksi jäädyttämään sutta tämän paksun talviturkkinsa alta kun hän tepasteli rehvakkaasti eteenpäin hankisessa maastossa.
Yleensä näihin aikoihin valkea lumi oli jo lähes sulanut, mutta kinokset olivat paksumpia ja näin myös vaikeakulkuisempia.
Ivar puuskahti turhautuneena, mutta onnekseen hän oli saanut tänään makean jäniksen. Lämmin veri ja raa'an lihan tuoksu huumasivat hänet lähestulkoon aina. Mutta jäniksestä oli jo jonkin aikaa, eikä se ollut kovin lihakas. Laiha ja ruipelo, tuskin oli edes sen kaiken vaivan arvoinen.

Uros nosti päätään kuullessaan lintuparven ääniä. Kohdistaessaan katseensa tismalleen oikeaan suuntaan, hän myös pystyi näkemään melko kaukana ilmaan lehahtaneen parven, joka piti kovaa meteliä.
Ivar salamannopeasti käänsi kulkusuuntaansa hieman vasemmalle ja kiihdytti raviaan lennokkaaseen laukkaan upottavassa lumessa. Hän myös saattoi haistaa heikon lihan tuoksun, ja epäili siellä olevan jonkinmoista paistia. Ja jos ei olisikaan, niin tuskin sitä olisi niin vaikeaa hypähdellä hieman, ja napata muutamaa lintua...

Ivarin askeleet pysähtyivät hiljalleen, kun tämä lähestyi hirven jo lähes kaluttua ruhoa, jonka juurella sen sisälmyksiä hotki nälkäisenä melko tavallinen susi. Koska tämä oli yksin, oletti Ivar hänenkin olevan suojaton - mikä olisi taas helpompaa omia ruho itselleen, ennen kuin muut hoksaisivat sen olemassaoloa.
Uros nosti päätään ja murisi naaraalle, vaikka se tosiasia, että susi tosiaan vaikutti olevan naaras, houkutteli häntä hieman.
"Olet tainnut löytää mukavan ruhon", hän totesi itsestäänselvyyden.

Nimi: Raakel

13.04.2018 14:45
Minoel - Mihanin lauma

Sotov oli juttutuulella tai yritti muuten vain voittaa hiljaisuuden. Minoel katsoi aluksi veljeään tämän puhuessa lumen syömisestä ja hirvien ruokatottumuksista, mutta käänsi sitten hailakankeltaisten silmiensä katseen oikealle puolelleen, yrittäen nähdä puiden lomitse mahdollisimman pitkälle.
"Varmaan heti, kun kysyt, että saatko mennä mukaan", Minoel totesi kääntämättä katsettaan. "Kävin eilen alfan kanssa jäljittämässä peuralaumaa lepotauon aikana. Emme tavoittaneet niitä, mutta alfa uskoo, että ne ovat menossa Kylmälle järvelle", valkoturkkinen uros kertoi. Hitaasti hänen päänsä kääntyi takaisin Sotovin puoleen. "Tänään syödään hyvin, jos saamme ne kiinni", hän lisäsi myhäillen jo pelkästä ajatuksesta lämpimästä peuran lihasta. Viime päivien ravinto oli koostunut kurjista pikkunisäkkäistä ja satunnaisista metsäkanalinnuista, joita vanhemmat olivat onnistuneet pyytämään, joten isompi ja lihaisampi riista olisi enemmän kuin tervetullut vaihtoehto.
Auringon reuna tavoitteli jo korkeimpien puiden latvoja. Se paistaisi vielä monta hetkeä, mutta oli jo painumassa mailleen. Minoel haistoi isänsä ominaistuoksun ja kuuli tämän askeleet jo kauan ennen kuin alfauros saapui laumansa luokse. Mihan oli kookas uros, jolla oli leveät lavat ja leijonamainen, harmaankirjava harjas. Alfauroksen ilme oli lempeä hänen nähdessään kumppaninsa ja poikansa.
"Jatketaan matkaa", Mihan komensi säyseästi, "Tänä yönä saavumme Kylmälle järvelle ja toivottavasti myös tapaamme siellä kelvollisia saaliseläimiä."

Nimi: Glowe

12.04.2018 21:16
Kletka - Suojaton

Takakäpälän askel venyi reippaasti etutassun jäljen ylitse nopeatempoisessa, mutta energiatehokkaassa ravissa, jolla punertava susi taittoi matkaansa läpi aavan aukean. Kesäisin ja syksyisin nämä maat olivat upeita metsäpeuralaitumia, mutta nyt, lumen ja jään nielaisemina täällä ei ollut mitään. Jossain harvojen pajukoiden suojassa oli riekkoja, tai jäniksiä, ja viimeksi eilen Kletka oli yllättänyt valkeapukuisen linnun piileksimässä pienessä lumikeipissään pajun juuressa. Typerys oli luullut olleensa hyvässä piilossa. Joo, ehkä silmiltä, mutta ei kirsulta. Mutta se ateria oli eilen, ja Kletka alkoi olla jo epätoivoisen nälkäinen. Se tiesi, että jos se ei saisi parin päivän sisään ruokaa, se käsivi liian heikoksi vaeltamaan, ja saalistamaan. Naarasta ei pelottanut, eikä se ollut vielä heikentynyt juuri ollenkaan, mutta mahan murina oli alkusoittoa kuoleman kolkutukselle. Jolkottaessaan kieli suupielestä roikkuen, naaras kumartui haukkaamaan hangesta lunta. Janoa se ei juurikaan sammuttanut, eikä lumen syöminen ollut aina turvallista, mutta muutakaan ei ollut.
Kra, kra, sointuva raakunta sai naaraan nostamaan katseensa siniselle, jonkinverran pilviselle taivaalle. Yksinäinen korppi lensi juuri naaraan ylise. Ehei, se ei kiertänyt sutta odotellen seuraavaa ateriaa, vaan lintu suuntasi määrätietoisesti kohti pohjoista, Kletkasta katsottuna oikealle. Naaras pysähtyi.
*Mitäpä hävittävää minulla on?* Kletka mietti, katsellessaan pienemmäksi muuttuvaa mustaa pistettä taivaalla. Kletkalla ei ollut suuntaa eikä päämäärää, se ei tiennyt tarkalleen missä oli. Joten, otsa mietteliäästi kurtussa, naaras kääntyi linnun lentämään suuntaan, mutta tosin kadotti siivekkään pian taivaan sineen ja harmaisiin pilviin. Mutta suunnan punertava susi piti lähes luotisuoraan. Kului tunti, ja aika lähestyi jo toista tuntia, kun Kletka kuuli ja haistoi jotain lupaavaa. Raakuntaa, paljon raakuntaa, ja lihaa. Verta, mätänevää lihaa. Korpit ja varikset ja muut siivekkäät olivat löytäneet jotain syötävää. Kletka ei antanut innon ja toivon virrata suoniinsa kovin voimakkaasti, vaan se jatkoi tasaista, energiaa säästävää tahtia. Mistä sitä tiesi jos linnut olivat kaluttujen luiden, tai säälittävän pienen aterian luona? Sellaisen takia ei kannattanut tuhlata voimia, vaikka Kletka olisi mielissään työläästä luustakin. Mutta hei, Kletka näki seuraavan mäen taakaa harvan, pienehkön metsikön, ja puiden rajassa oli jokin kuollut eläin. Linnut parveilivat sen ympärillä mustaharmaana huntuna. Kletka kiihdytti tahtiaan juoksuun, ja ärähtäen syöksyi lintujen keskelle, saaden ne lehahtamaan lentoon. Niiden keskeltä paljastui hirven raato. Laihan näköinen eläin oli varmaan kuollut nälkään tai kylmään, ja sitä oli jo jotkin eläimet syöneet oikein kunnolla. Mutta kyllä siitä Kletkalle, tai parille muullekin sudelle riittäisi vatsantäytteeksi. Kletka mulkaisi kauemmas laskeutuneita lintuja korvat luimussa. Ei kestäisi kauan, kun korpit tulisivat ahdistelemaan omaa osuuttaan. Tai, että tänne eksyisi joku muu susi, joka halusi apajille. Kletka kävi pikaisesti nakertamaan jäistä, kylmää lihaa, jotta ehtisi syödä mahdollisimman paljon, ennen kuin onni kääntyisi. Täällä pohjolassa onnen kääntyminen ei kestänyt kauaa.

Nimi: Glowe

11.04.2018 17:30
Sotov - Mihanin lauma

Veljeksistä tummempi heilautti Minoelin puoleista korvaansa.
"Totta, ilman vettä kuolee parissa päivässä. Eikä lunta voi syödä janoon, siitä tulee vain sairaaksi", Sotov totesi jo pikkupennusta opittuja tosiasioita. Mutta ehkä kaikille ne eivät olleet tosiasioita.
"Hirvieläimethän pärjäävät oksilla ja kaarnalla, mutta kaipa jos on varaa valita, ottaisin itsekin lihaa kuin kuivan luun", Sotov jatkoi ja kohautti lapojaan.
"Mitä luulet, milloin me voimme lähteä etsimään saalista? Jos emme saa metsästää, niin silti ruuan saaminen olisi tehokkaampaa kun etsijöitä olisi enemmän... Ovatkohan isä ja emo huolissaan nuoremmista ja jättävät meidät siksi pois, heidän luokseen?" Sotov jatkoi vilkaisten veljeään. Osasi nuori uros itsekin pähkäillä, mutta yritti saada jotain keskustelua aikaiseksi. Minoelilta keskustelun avausta ei kannattanut odottaa oma-aloitteisesti, mokoma tuppisuu, heh.

Nimi: Raakel

11.04.2018 15:45
Minoel - Mihanin lauma

Susipoikien emo, Kila, komensi jälkikasvuaan lepäämään. Minoel pyöräytti väheksyvästi silmiään naaraan komennolle, kai emo tiesi, ettei valkoturkkinen nuorukainen ollut juuri koskaan leikkinyt. Leikkiminen oli typerää, ajan hukkaa ja kakaroiden puuhaa. Kila jatkoi ympäristön tarkkailua Minoelin pysähtyessä parin metrin päähän veljensä eteen ja istahtaen siihen. Sotov kummansteli, kun metsäneläimiä ei näkynyt vaikka ympäristö vaikutti otolliselta. Minoel katseli ympärilleen. Puusto jatkui tiheänä ja synkähkönä. Maasto kumpuili lumikinosten myötäillessä sen alle hautautuneiden sammalmättäiden muotoja. Saalistaminen näissä olosuhteissa olisi vaikeaa. Suojaa alue varmasti tarjosi saaliseläimille, mutta yksi oleellinen asia puuttui.
"Ne ovat menneet sinne, missä on virtaavaa vettä", Minoel vastasi. "Ja mahdollisesti vähemmän routainen maa", susi jatkoi raapaisten lunta tassullaan. Ei Minoel ollut ihan varma, olisiko vielä missään sulaa, mutta pakkohan saaliiden oli jostain ruokaa saada tai ehkä ne söivät havunneulasia tai oksia. Minoel ei ollut aiemmin edes miettinyt, mitä saaliit mahtoivat syödä, varsinkaan näin talviaikaan. Sen ei ollut tarvinnut, koska alfa oli aina johtanut lauman lihan jäljille.

Nimi: Glowe

10.04.2018 17:06
Sotov - Mihanin lauma

Nuoren uroksen tummempi kuvioinen pää pyörähti askelten suuntaan, ja se näki Minoelin tulevan tänne. Sotov nyökkäsi sille päätään tervehdykseksi. Emo, joka oli jonkin matkan päässä myös lepäämässä, mutta myös pitämässä vahtia, vilkaisi uroksia ankarasti.
"Ei mitään leikkejä, teidän pitää levätä", vaalea(?) naaras komensi.
"Joo", Sotov vastasi vähän kyllästyneesti, emo sanoi tuon asian jo varmaan kolmannen kerran tämän tauon ja kuudennen kerran tämän päivän aikana. Emon katse ja aistit kääntyivät taas tutkimaan puita ja metsää ympärillä.
"Kuinka kauas saaliseläimet ovat oikein menneet?" Sotov mietiskeli ääneen, ja laski päänsäkin hangelle ja katseli nyt 'sivuttain' olevia puita.
"Metsä on minusta ihan hyvän elinympäristön näköinen, outoa ettei täällä ole enempää eläimiä", pentu jatkoi ääneen pohdiskelua. Veljekset olivat syntyneet aukealla tunturilla hankeen kaivetussa pesässä,(?) joten Sotov oli tottuneempi katselemaan avomaisemia, kuin puita. Ei tämä tietenkään ensimmäinen kerta ollut kun pentu näki puita, mutta kumminkin.

©2018 Routamaa rpg - suntuubi.com